Ruokasuhde tarkoittaa sitä, miten me suhtaudumme ruokaan ja syömiseen. Oletko ajatellut, että kaikki elämäsi aikana kertyneet ruokakokemuksesi voivat vaikuttaa tämän päivän ruokasuhteeseesi? Kuulit kun joku joskus jossain sanoi, että banaanit on vaan hirveitä hiilaripommeja, ja olet siinä uskossa jättänyt monta vuotta banaanit muiden syötäväksi. Tai muistat vanhan telkkarimainoksen jossa rallatettiin pizzaperjantaista ja siksi olet aina ajatellut, että perjantaisin on hyvä palkita itsensä rasvalättysellä.
Ruokasuhde on kunnossa kun syöminen, ruokailu tai ruuan ajatteleminen ei aiheuta ylimääräistä stressiä eikä haittaa muuta elämää. Olemme ajatelleet omalle ruokailulle raamit, mutta mikään ei ole totaalikiellettyä. Syöminen ei perustu ansaitsemiseen vaan on perustarve, joka tyydytetään pääsääntöisesti nälän- ja kylläisyydentunteiden mukaan. Syömisestä ei saa tulla negatiivisia tuntemuksia kuten syyllisyyttä tai häpeää. Positiivinen kehonkuva tehostaa hyvää ruokasuhdetta ja mahdollistaa sallivan syömiskäyttäytymisen.
Ehkä sinulla itselläsi ruokasuhde on täysin kunnossa, mutta miten on niiden muiden jotka ruokailevat sinun kanssasi saman pöydän äärellä? Oletko tullut ajatelleeksi, millainen ruokasuhde teidän perheellä on? Ja huomioitko miten sinun ruokasuhteesi vaikuttaa kanssaeläjiesi suhtautumiseen ruokailuihin? Olisiko näissä asioissa hieman pohdittavaa tai kenties parantamisen varaa? Tässä postauksessa kerron sinulle, miten tuet omaa tai koko perheesi terveellistä ruokasuhdetta.
1. Rennot ruokailuhetket
Ruokailuhetkien pitäisi olla pelkästään positiivisia ajatuksia herättäviä, eikä kenenkään tulisi kokea negatiivisia tunteita ruokailujen suhteen. Ei jännitystä siitä että mitähän ruokaa tänään on tarjolla ja onko pakko syödä jotain mitä ei halua. Ei ahdistusta siitä että muut katsovat kuinka paljon syön tänään. Ei stressiä siitä, että saanko tästä ruuasta allergisia oireita taas jälkikäteen. Ruokailuhetken pitäisi olla kaikille positiivinen kokemus ja jos syödään yhdessä, käytetään se aika myös yhdessäoloon ilman ulkopuolisia häiriötekijöitä. Kysellään päivän kuulumisia ja suunnitellaan yhteisiä juttuja.
2. Esimerkin voima
Syödään kaikki samaa ruokaa, aikuiset näyttävät esimerkkiä lapsille omalla käyttäytymisellä. Jos lapsi näkee kotona, että ruokaa punnitaan tai säännöstellään, tuntuu se hänestä pian normaalilta toiminnalta. Tiukkojen dieettien noudattaminen ei tue hyvää ruokasuhdetta. Kaikkea tulisi voida nauttia kohtuudella, ei ole olemassa hyviä ja pahoja ruoka-aineita. Toki toiset ovat terveellisempiä kuin toiset, ja siksi valintojen tulisi olla tasapainossa ja lautasmallin kunnossa. Tiukkaa dieettiä ei kukaan jaksa noudattaa loputtomiin, ja se voi aiheuttaa ahdistusta.
Tämä pätee myös liikunnassa; jos äiti lähtee lenkille koska laihduttaa, antaa se lapselle väärän kuvan. Äiti käy lenkillä mieluummin siksi, että siitä tulee hyvä mieli ja keho kiittää, koska tarvitsemme liikuntaa pysyäksemme terveenä.
3. Säännöllinen ruokarytmi
Monissa nuorissa perheissä säännöllinen ruokarytmi muotoutuu vasta perheenlisäyksen jälkeen. Lapsen terveellistä ruokasuhdetta auttaa suuresti säännölliseen ruokailuun oppiminen. Kotona opittu tapa pysyy matkassa toivottavasti sitten myös omaan kotiin muutettaessa.
Säännöllisyydestä pitää myös tarpeen tullen osata joustaa jos on tarve, eikä ruuan ajattelu saa haitata muuta elämää. Sallivat suunnitelmat ovat hyvä lähtökohta.
4. Ei syömiseen liittyviä rangaistuksia eikä palkintoja
Herkuttelun jälkeen ei ole oikein tuntea syyllisyyttä, ja varo varsinkin opettamasta tätä vahingossa jälkikasvulle. Koko perheen kävelylenkki ruuan jälkeen on tottakai hyvä idea, kunhan se ei ole rangaistus hyvinsyönnistä. Myöskään toisinpäin emme halua näyttää mallia jälkikasvulle; liikunnan ilo ja hyvä olo kehossa on parempi motivaattori kuin lettukestit. Tarkoittaen tietysti, että lettukestit on ihan ok, mutta ei se palkinto liikuntasuorituksesta.
5. Vahvista positiivista kehonkuvaa
Omilla ajattelemattomilla kommenteilla saatamme tehdä suurtakin vahinkoa kasvavan nuoren kehonkuvassa ja sitä kautta syömiskäyttäytymisessä sekä ruokasuhteessa. Negatiivinen tai vääristynyt kehonkuva on altistava tekijä syömishäiriöille. Vaikkei kommentti välttämättä ole tarkoitettu suoraan lapselle, ehkä hän kuulee kotona muihin kohdistuvia arvosteluja ulkonäöstä? Tai tuskailemme omia vatsamakkaroitamme peilin edessä?
Ei ole myöskään oikein kommentoida toisten laihtumista, koska se ei ole kaikkien tavoite. Huomioithan myös sanattoman viestinnän. Terkkareiden kasvukäyriä ei onneksi enää näinä päivinä ole tarkoitettu asiakkaan nähtäväksi, ja ammattilaisen tunnistaakin hyvin valikoiduista sanoista hänen ohjatessaan väärään suuntaan menijöitä oikeille raiteille.
6. Tunnista mieliteko ja tavoittele terveellisempiä välipaloja
Terveessä ruokasuhteessa ruokia ei määritellä terveellisiin ja epäterveellisiin. Mielitekoja tulee ja menee, ja on hyvä oppia tunnistamaan mistä ne kumpuavat. Oliko se vain mainos televisiossa? Vai söitkö hieman liian kevyen lounaan? Oletko tapojesi orja ja kympin uutiset vaativat iltapalaherkkuja? Jos mieliteko joskus kuitenkin saa ylivoiman niin osaamme suhtautua siihen rennosti ilman syyllisyyttä.
Terveellisen ruokasuhteen oppiminen ja sisäistäminen jo lapsena vähentää riskiä myöhempien aikojen syömishäiriöihin. Kun voit syödä rennosti seurassa etkä jännitä tai mieti liikaa syömisiäsi, on asiasi silloin kunnossa. Annathan siis myös muiden nauttia rennommasta syömisestä.